Naivismi ja sen tekijät
 |
 |
 |
Naivistit Iittalassa näyttely
Naivistit Iittalassa -näyttely on määritellyt suomalaista naivismia, joka perustuu kansainväliseen käsitykseen naivismista taidesuuntauksena. Naivistit Iittalassa näyttely on tehnyt suomalaista naivismia tunnetuksi jo 26 vuotta. Näyttelytoiminnan aloitti Iittalassa Aira ja Kalevi Heinänen ja nyt näyttelytoimintaa pyörittää Naivistit Iittalassa -säätiö. Joka on perustettu Hämeenlinnassa vuonna 2009.
Teos Iittalan naivisteista
Jos haluat tietää enemmän naivismista, voit hankkia näyttelystä itsellesi 2016 valmistuneen Irene Wai Lwin Moen teoksen "Iittalan naivismin tarina. Teosta myydään näyttelyssa ja sen hinta on 25 e. Jäsenkorttia näyttämällä kirjan saa Naivistien Ystävien jäsenhintaan 20e.
Mitä naivistinen taide on?
Naivistinen taide syntyi Länsi-Euroopassa 1900-luvun alussa taidesuuntaukseksi, jossa pyrittiin eroon taiteen teoreettisuudesta ja taiteen akateemisesta esteettisyydestä. Naivistiseen taiteeseen päätyivät monet itseoppineet taiteilijat, jotka halusivat kuvaamisen olevan välitöntä ja vilpitöntä. Sellainen ilmaisu ei vaatinut pitkää taidekoulutusta vaan sitä pystyi luomaan vaistoilla ja mielikuvituksella.
Tällaiselle ilmaisulle tuli nimeksi Naivismi, joka johdettiin ranskan sanasta naïve, mikä tarkoittaa lapsekasta, vilpitöntä ja luonnollista.
Suomalainen naivismi
Suomessa naivismi tuli tunnetuksi 1960-1970-luvuilla. Naivismin kehitystä Suomessa edisti myös naivistisen taiteen kansainvälinen katsaus Ateneumissa 1972.
Suomalaisen naivismin piirteisiin kuuluu optimistisuus ja hauskuus, mutta myös lempeä yhteiskuntakritiikki. Teoksissa hyödynnetään usein kaavamaista muotokieltä sen sijaan että pyrittäisiin esittämään asiat naturalistisesti.
Teoksen henkilöt voivat naivistisessa teoksessa olla kaavamaisesti esitettyjä. Luonnollinen tilaperspektiivi on teoksissa korvattu jollakin teoksen juoneen paremmin liittyvällä asetelmalla. Kun näköisyys ja tilan vaikutelma on teoksissa hylätty, on väreille ja muodoille saatu enemmän painoarvoa ja välitettävää sanomaa.
Naivistiset maalaukset voivat perustua esimerkiksi pelkille ääriviivoille ja tunnelmaa luovilla kirkkaille väripinnoille. Naivismin moninaiseen kenttään saadaan näin yhtymäkohtia moneen suuntaan, kuten kansantaiteeseen, keskiajan taiteen traditioihin, harrastajataiteeseen ja lasten ja luonnonkansojen tekemiin kuviin. Kukin naivisti luo ajan kuluessa oman muotokielensä, josta hänet tunnetaan.
Naivistitaiteilijoita Suomessa
Suomalaista naivismia ovat olleet ensimmäisinä luomassa lämpimillä kaupunkikuvillaan Sulho Sipilä, pohjalaiskuvillaan Vilho Lampi ja ihmisjoukkoja lapsenomaisesti kaupunkimaisemissa kuvannut Håkan Brunberg. Naivismiin liitetään myös nimet Pirkko Lepistö, Saara Tikka, Andreas Alariesto, Inari Krohn, Hannu Riikonen, Martti Innanen ja Alice Kaira.
Synkempää kuvausta ovat edustaneet naivismin kentällä Pirkko Valo, Kalevi Palsa ja Alpo Jaakola. Naivismi yhdistetään kansainvälisissä yhteyksissä myös art brutiin, joka tarkoittaa vapaata ja kontrolloimatonta ilmaisua. Art brut pitää sisällään myös hyvin raakaa ja julmaa ilmaisua, kun taas suomalainen naivismi on tyypillisesti mieltään sydämellistä; hyväntuulista ja humoristista. Näillä sanoin myös yleisö luonnehtii Iittalan näyttelyiden antia.
Naivistisen taiteen kokoelmia:
Oulun taidemuseo, Heinäsen taidesäätiön kokoelma
Amos Anderssonin taidemuseo
TNS Gallup Oy:n kokoelmat
Andereas Alarieston museo
Enni Idin kotimuseo, Padasjoki
Alpo Jaakolan kokoelma, Loimaa
Tekstin lähteenä Wikipedia
Tämän sivun kuvat: Matti Laine, Eino Viikilä ja Marjatta Levanto